Lohkaisin hampaani. Se veti hetkeksi synkäksi, saisin nimittäin nyt tutustua kiinalaiseen hammaslääkäriin. Ajatus ei houkuttele. Onneksi matkaensipulaukkuuni kuului hammaskittituubi. Olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni paikannut hampaan itse, vieläpä lentokoneessa. Selviän jonkin aikaa. Mutta se hammaslääkärireissu on edessä, tahdoin sitä tai en.
Astuimme toiseen maailmaan. Lämmin trooppinen, savusumuinen ilma sekä kiinalainen puheensorina tyrmäsivät minut, ensikertalaisen Kiinassa. Maahantulon helppous yllätti, byrokratia oli olematonta, astuimme maahan ilman mitään tullimuodollisuuksia.
Xie oli vastassa meitä lentokentällä. Joimme tuliaiskahvit Starbucsissa ja lähdimme sitten kohti Shanghain rautatieasemaa.
Taksimatka Shanghain rautatieasemalle oli mielenkiintoinen kokemus. Kaksi normaalikokoista matkalaukkua sekä lentolaukut eivät yllättäen sopineetkaan taksiin, jouduimme ottamaan siis kaksi taksia. Nämä ajoivat rallia pitkin moottoriteitä, pysähtyivät rampeille neuvottelemaan reitistä loputtomien autojonojen vyöryessä ohi torvet soiden. Turvavöistä toimi vain toinen, sidoimme kaksi yhteen saadaksemme edes jonkinlaisen tunteen siitä, että olemme turvassa kiinaisessa liikenteessä. Aki katseli liikennettä ja totesi olevansa onnellinen, ettei saa ajaa autoa Kiinassa.
Savusumu peitti Shanghain pilvenpiirtäjät ja tuntui kurkussa ja keuhkoissa. Kun kaivoin laukusta maskin ja laitoin sen kasvoilleni, hengitys alkoi helpottua nopeasti. Tätä on todellisuus täällä, apokalyptinen kuva siitä mitä hallitsematon talouskasvu saa aikaiseksi.
Shanghain rautatieasemalla emme jaksaneet tehdä muuta kuin nuokkua odotussalissa. Meteli oli korviahuumaava, ihmisiä tuli ja meni. Vieressämme istuva pieni kiinalainen setä hymyili aurinkoisesti ja selitti kiinaksi kaikenlaista. Yritimme selittää elein, ettemme ymmärrä, mutta setä ei lannistunut. Hymy oli entistä leveämpi ja puhetta riitti.
Kiinalaiset tuntuvat olevan hyvin sydämellisiä, auttavaisia ja iloisia. En ole tähän mennessä tavannut yhtään ynseää kiinalaista, jopa univormupukuiset virkailijat väläyttivät kaikessa virkaintoisuudessaankin pienen nopean hymyn.
Kiinalainen pikajuna osoittautui nopeaksi, siistiksi ja mukavaksi. Kolmensadan kilometrin matka Nanjingiin taittui tunnissa ja neljässäkymmenessä minuutissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti