Ikean tukevassa syleilyssä

Eräs opiskelijapoika oli lainannut isänsä auton ja lähti kanssamme Ikeaan. Tänään oli ensimmäinen kunnon savusumupäivä. Kaikki oli harmaan usvan peitossa, mutta onnistuin silti ihailemaan Nanjingin julkisia istutuksia. Siellä missä meillä kasvaa horsmaa ja voikukkia, täällä kukoistavat upeat ja hyvin hoidetut kasvit ja pensaat. Jopa moottoritien penkat ovat kauniita, ja se on paljon se. Kiinalaisten vuosituhansia jatkunut puutarhanhoitoperinne voi siis hyvin. Totesihan Kungfutsekin aikoinaan, ettei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää.

Ikea-arkkitehtuuri ja myytävävät tuotteet ovat samanlaisia kaikkialla maailmassa. Tuntui hassulta kävellä Ikeassa, joko on samanlainen kuin Vantaalla, mutta jossa olimme ainoat länsimaalaiset.

Veimme nuorukaisen syömään ruotsalaisia lihapullia ja perunamuussia. Kuten kuvasta näkyy, perunamuussin ja lihapullien suhde oli erilainen. Muussi oli tehty jauheesta ja sitä oli hyvin vähän, ja se maistui koululta. Lihapullat olivat tuttuja ikea- eli einespullia, joista niistäkin tuli kouluruoka mieleen. Puolukkahillo oli puolukkahilloa. Tuttua kamaa siis. Mutta Ikean puolukkamehu oli kirsikkakarpalomehua! Mikä pyhäinhäväistys!

Nanjingin Ikeassa oli tarjolla myös kiinalaista ruokaa. Se näytti herkulliselta, itse asiassa paljon paremmalta kuin nuo lihapulla-annokset. Mutta yhdestä asiasta emme tingi, Ikeassa syömme lihapullia - varsinkin täällä Kiinassa.

Ostimme matoista alkaen kaikenlaista kotiimme. Ruokapuolelta ostimme näkkileipää, kunnon kahvia ja muuta nostalgiasyötävää. Ja tietysti puolukkamehua, jota olimme jääneet lounaalta kaipaamaan.

Kaiken kaikkiaan ikeareissu oli oikein mukava. Illalla herkuttelemme norjalaisella lohella ja syömme jälkiruuaksi ruotsalaisia piparkakkuja. Ruokaperräiset otan Ikean sohvalla Ikean torkkupeiton alla. Tätä päivitystä lopetellessani kuulen Akin keittävän kunnon ikeakahvia. Mikäs täällä on ollessa, Ikean tukevassa syleilyssä Kiinan maalla.

Ruotsalaiset lihapullat ja muusi