Olen ostellut kaikenlaista taloustavaraa läheisestä tavaratalosta, että
pääsemme elämän alkuun Xianlin University Townissa. Kun lähestyn
hotellia kantamuksieni kanssa, alkaa kissa ja hiiri -leikki hotellin
henkilökunnan kanssa. Yritän livahtaa hotelliin mahdollisimman
huomaamattomasti kantamuksieni kanssa, mutta piccolot
röntgenkatseellaan huomaavat minut vääjäämättä. He lähtevät juoksemaan
minua kohti ja vaatimalla vaativat saada viedä ostokseni huoneeseemme
viidenteen kerrokseen.
Tänään pääsin jo aika pitkälle, mutta sitten minut taas huomattiin. Nyt
paikalle kiirehti yksi johtajista, joka ei voinut millään sallia, että
kantaisin ostokseni itse huoneeseemme. Niinpä hän kantoi ne
henkilökohtaisesti itse. Mietin, mitä kyytiä piccolot saisivat, kun
eivät olleet huomanneet minua.
Tämä on kyllä rankkaa emansipoituneelle suomalaisnaiselle. Olen tottunut
kantamaan itse tavarani säässä kuin säässä, ikiaikaiseen suomalaiseen
tapaan. Kiinassa kaikki on erilaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti