Etsin ruokapaikkaa, jossa olisi wifi ja jossa voisin syödä pienen
lounaan. Kiertelin ruokapaikkoja ja yritin saada selvää ruokalistasta.
Pysähdyin erään pienen ravintolan eteen, jonka tarjoilija puhui
jonkinlaista englantia. Hän oli hyvin pahoillaan siitä, ettei heillä
ollut tarjolla pieniä annoksia eikä wifiä.
Vastusteluistani huolimatta tämä nuori mies lähti etsimään sopivaa
ruokapaikkaa minulle. Poika hoki: "Are you angry, are you angry..."
Yritin vakuutella etten ole ja kuinka tavattoman ystävällisiä
kiinalaiset ovat. Lopulta poika vei minut pieneen kansankuppilaan,
tilasi minulle jotain, ja poistui paikalta. Hetken kuluttua oivalsin
mitä oli tapahtunut, tämä nuori tarjoilija oli ostanut minulle lounaan.
Kuppilan henkilökunta nauroi huvittuneena, kun yritin maksaa ruokani.
Olin nolo.
Tapasimme illalla suomalaisen, joka on asunut vuosia Kiinassa ja
Japanissa. Hän kuunteli kertomustani naureskellen, tällaiseen hän ei
ollut törmännyt aikaisemmin, vaikka on nähnyt ja kokenut Aasiassa
monenlaista. Voi olla, että keski-ikäistä länsimaista rouvaa kohdellaan
täällä aivan erityisellä tavalla, tällaista ei tapahtuisi miehille
Kiinassa, arveli Joni ja nauroi makeasti. Nyt minäkin voin jo nauraa,
vaikka kokemus otti aika koville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti