Mummo ja muuta mukavaa

Kävelin tänään kaupasta kotiin, kun kuulin suomenkielistä puhetta. Nuori isä oli menossa leikkipuistoon kahden pienen lapsen kanssa. Pienempi lapsista hihkui ilosta kuullessaan jonkun muun kuin isän tai äidin puhuvan suomea. Tyttö juoksi minua kohti ja huusi: "Mummo!".

Tämä pieni ja iloinen kohtaaminen nosti hymyn suupieliin pitkäksi aikaa.

Olin onnistunut bongaamaan alueen toiset suomalaiset. Perheen äiti on täällä post doc -tutkijana ja isä hoitaa lapsia.

Meitä länsimaalaisia on täällä tavattoman vähän. Saattaa mennä päiviä, etten ole nähnyt ketään muita kuin kiinalaisia. Haaveilemani kielikurssit, kiinalaiset kokkaus- tai kalligrafiakurssit taitavat jäädä haaveeksi. Niitä ei ole, koska ei ole juuri ketään joille niitä tarjota.

Kohteliaat kiinalaiset tuijottavat meitä salaa, varsinkin kun syömme puikoilla, mutta lapset ottavat meistä kaiken ilon irti. Eilen metrossa pieni poika tuli Akin luo, tuijotti häntä nauraen ja toisteli hello-tervehdystä. Lopulta pojan äiti tuli kertomaan, että poika ihmetteli Akin valtavaa kokoa. Opetimme pojan sanomaan  "So tall!". Tätä poika kikattaen toisteli. Lapset katselevat meitä kaikkialla uteliaasti ja ihmetellen. Ja kun hymyilemme heille, koko suku ympärillä alkaa hymyillä ja nauraa. Kiinalaisille heidän lapsiensa huomioiminen on tärkeä juttu.