Kiinalainen terveystarkastus

Akin työlupaa käsitellään edelleen yliopiston hallinnossa. Nyt sieltä tuli käsky terveystarkastukseen, vaikka Aki oli tutkittu jo Suomessa ja kaikki paperit oli asianmukaisesti täytetty. Minäkin jouduin terveystarkastukseen, vaikka en ole edes töissä täällä. Työlupaa varten tutkitaan nähtävästi myös puoliso.

Täytimme ensin terveystietolomakkeen, meillä piti taas olla passit ja valokuvat mukana. Sitten meidät ohjattiin yläkertaan ja tarkastus alkoi.

Kiertelimme huoneesta toiseen papereittemme kanssa. Ensin meiltä otettiin verikokeita, käsi työnnettiin lasiluukusta sisään, onneksi kokeessa käytettiin kertakäyttöisiä neuloja. Sitten tutkittiin käytävällä näkö, tämän jälkeen jouduimme röntgeniin - en tiedä millaisen latingin saimme röntgensäteitä, ilmeisesti paljon. Sitten joku paineli mahaa, toinen kuunteli keuhkot, kolmas tutki silmät, nenän ja korvat, neljäs tarkasteli ultraäänellä sisäelimiä, viides otti sydänfilmin. Jossain vaiheessa jouduimme punnitukseen sekä pituusmittaukseen. Hymyjä ei herunut, vastaanottohuoneet olivat likaisia ja tutkimuspöytien kertakäyttöisiä suojia ei ollut vaihdettu varmaan viikkoihin. En nähnyt yhdenkään lääkärin tai sairaanhoitajan pesevän käsiään, yhdellä oli tosin ikivanhat sairaalakäsineet - ne olivat varmaan olleet käytössä hyvin pitkään.

Meitä alkoi jossain vaiheessa hysteerisesti naurattaa. Mutta yritimme pitää naurun kuplat sisällä, en uskaltanut välillä edes vilkaista Akiin, etten olisi räjähtänyt nauruun.

Ensi viikolla saamme tietää olemmeko kiinalaisen mittapuun mukaan terveitä.

Kaiken tämän hihittelyn jälkeen jäin miettimään asian vakavaa puolta. Miten hyvin Kiina kykenee estämään pandemioiden leviämisen? Mitäpä jos täällä havaitaan Aasian ensimmäiset ebolatartunnat? Tämä ei naurata.