Tarjoilija toi ison savikulhon eteemme sekä kaksi kuppia riisiä. Kulhossa oli wokattujen parsakaalin nuppujen, papujen, sipuleiden, perunoiden, valkosipulin, chilien sekä yrttien joukossa ankan kieliä ja räpylöitä. Ankan räpylät olivat pelkkää rustoa, ne eivät maistuneet miltään. Maistoin vain yhtä. Ankan kielet jätin syömättä, en edes maistanut, mutta Aki söi niitä suurella ruokahalulla. "Niissä on luu, niissä kielissä", ilmoitti Aki. Minä en välittänyt tietää.
"Ei taida Klaukkalan Yang's:sta saada ankan räpylöitä ja kieliä", totesi Aki sitten ja jatkoi syömistään. Sitten hän alkoi huolestua, en ollut syönyt lainkaan lihaa. Kohautin olkapäitäni. Ei mitään välii... "Ankkaa tilasimme, ankkaa saimme", hohotti Aki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti