Pekingissä

Olimme viisi päivää Pekingissä. Marraskuinen Peking oli juuri niin harmaa, kylmä ja savusumuinen kuin olin kuvitellutkin.

 

  

Kun Aki oli kokouksissa, kiertelin kaupunkia.  Aloitin Kesäpalatsista. Kolmesataa hehtaaria puistoja ja temppeleitä lumosivat. Sain kävellä rauhassa tuntikausia, marraskuu ei ole turistikuukausi. Brittiläis-ranskalaiset joukot olivat polttaneet lähes koko alueen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Opetan tämän joka vuosi oppilaille, mutta nyt tapahtuma konkretisoitui. Vain barbaarit voivat tuhota jotain näin kaunista, hävettää eurooppalaisten puolesta. Onneksi kiinalaiset korjasivat aikoinaan tuhoja.

 

 

 

 

Kaiken tämän kauneuden keskellä törmäsin taas kiinalaiseen huumorintajuun. Alueella oli kymmeniä pieniä mummoja, joilla kaikilla oli punainen irtonenä ja mustat silmälasit. Aina kun joku ohitti mummot, nämä puhalsivat punaisesta nenästään esille tekoviikset mahtavan törähdyksen kera. En nähnyt, että kukaan olisi ostanut näitä vappunaamarin sukulaisia, mutta se ei mummoja haitannut. He olivat aina yhtä onnellisia saadessaan töräyttää viikset esiin.

Kävin myös Taivaan temppelissä, sielläkin oli yli 200 hehtaaria puistoa tallusteltavaksi. Täällä keisari suoritti kerran vuodessa uhrimenot, joilla taattiin hyvä sato. Yksikään tavallinen ihminen ei saanut nähdä häntä, olihan hänkin jumala.

 

Kiinan muuri oli sankan savusumun peitossa. Ilmanlaatuindeksi kertoi ilmahiukkaspitoisuuden olevan ”hazardous”-tilassa, ja siltä se näyttikin ja tuntui. Välillä emme nähneet muuria lainkaan.

 

Mutta aina sattuu ja tapahtuu. Aki kaatui hotellimme edustalla ja satutti kätensä. Olemme siis tutustuneet Pekingin sairaaloihin, ensimmäisessä käsi kuvattiin ja toisessa katkaistiin turvonneesta nimettömästä kihlasormus. Pikkurilli on murtunut, kirurgin mukaan luut pitää vetää paikalleen ja yhdistää pienellä metallipalalla.

Lääkäri saapui pihtien kanssa...



... ja napsautti sormuksen poikki.

 

Illalla menimme kiinalaiseen hierontaan. Pieni ja hento kiinalainen hieroja huomasi turvonneen sormen ja mitään kysymättä kiskaisi luut paikalleen, naps vain. Se oli yllättävä ja kuulemma kivulias toimenpide, mutta nyt sormi toimii. Huomenna selviää joudutaanko sormea lainkaan leikkaamaan. Meillä Suomessa hierojat tuskin kiskovat luita paikoilleen, mutta Kiinassa kaikki on toisin.

 

 

Kielletystä kaupungista näimme tällä kertaa vain portin.