Lauantaina lähdimme räätäliin, Aki nimittäin tarvitsee tumman puvun. Ilman Luxia emme olisi selvinneet tästäkään hommasta, sillä pelkästään jo räätälin löytäminen oli työn takana.
 |
| Räätäli |
Räätälin liike sijaitsi keskustan tuntumassa alueella, jossa kiinalaisuutta ei ole vielä putsattu ja peitelty marmoriin ja teräkseen. Tunsimme astuvamme aivan toiseen maailmaan, elävämpään ja aidompaan Kiinaan.
 |
| Lukkoseppä |
 |
| Suutari ja hänen ruokaa valmistava vaimonsa |
 |
| Katukeittiön lempeä vahtikoira |
Ensi etsittiin sopiva malli ja kangas, sitten otettiin mitat. Puku on valmiina viikossa, se tulee olemaan halvempi kuin Dressmanin halpispuvut. Myöhemmin selvisi, ettei Akilla olisi ollut mitään mahdollisuutta löytää itselleen sopivaa valmispukua, hän ei löydä Nanjingista myöskään kenkiä eikä villapuseroita - kaikki ovat liian pieniä. Aki ei sovi kiinalaiseen standardiin, minä puolestani oikein hyvin.
Kun Akia mitattiin, Luxi söi lounasta läheisessä katukeittiössä.
 |
| Luxi ja katukeittiö |
 |
| Katukeittiö |
 |
| Luxi ja dumplings-annos |
Kiinalainen huumorintaju yllättää. Jopa betoniporsaat on tehty pilke silmäkulmassa. Kiinassa nauretaan ja hymyillään paljon.
 |
Kiinalainen betoniporsas
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti