Pekingissä

Olimme viisi päivää Pekingissä. Marraskuinen Peking oli juuri niin harmaa, kylmä ja savusumuinen kuin olin kuvitellutkin.

 

  

Kun Aki oli kokouksissa, kiertelin kaupunkia.  Aloitin Kesäpalatsista. Kolmesataa hehtaaria puistoja ja temppeleitä lumosivat. Sain kävellä rauhassa tuntikausia, marraskuu ei ole turistikuukausi. Brittiläis-ranskalaiset joukot olivat polttaneet lähes koko alueen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Opetan tämän joka vuosi oppilaille, mutta nyt tapahtuma konkretisoitui. Vain barbaarit voivat tuhota jotain näin kaunista, hävettää eurooppalaisten puolesta. Onneksi kiinalaiset korjasivat aikoinaan tuhoja.

 

 

 

 

Kaiken tämän kauneuden keskellä törmäsin taas kiinalaiseen huumorintajuun. Alueella oli kymmeniä pieniä mummoja, joilla kaikilla oli punainen irtonenä ja mustat silmälasit. Aina kun joku ohitti mummot, nämä puhalsivat punaisesta nenästään esille tekoviikset mahtavan törähdyksen kera. En nähnyt, että kukaan olisi ostanut näitä vappunaamarin sukulaisia, mutta se ei mummoja haitannut. He olivat aina yhtä onnellisia saadessaan töräyttää viikset esiin.

Kävin myös Taivaan temppelissä, sielläkin oli yli 200 hehtaaria puistoa tallusteltavaksi. Täällä keisari suoritti kerran vuodessa uhrimenot, joilla taattiin hyvä sato. Yksikään tavallinen ihminen ei saanut nähdä häntä, olihan hänkin jumala.

 

Kiinan muuri oli sankan savusumun peitossa. Ilmanlaatuindeksi kertoi ilmahiukkaspitoisuuden olevan ”hazardous”-tilassa, ja siltä se näyttikin ja tuntui. Välillä emme nähneet muuria lainkaan.

 

Mutta aina sattuu ja tapahtuu. Aki kaatui hotellimme edustalla ja satutti kätensä. Olemme siis tutustuneet Pekingin sairaaloihin, ensimmäisessä käsi kuvattiin ja toisessa katkaistiin turvonneesta nimettömästä kihlasormus. Pikkurilli on murtunut, kirurgin mukaan luut pitää vetää paikalleen ja yhdistää pienellä metallipalalla.

Lääkäri saapui pihtien kanssa...



... ja napsautti sormuksen poikki.

 

Illalla menimme kiinalaiseen hierontaan. Pieni ja hento kiinalainen hieroja huomasi turvonneen sormen ja mitään kysymättä kiskaisi luut paikalleen, naps vain. Se oli yllättävä ja kuulemma kivulias toimenpide, mutta nyt sormi toimii. Huomenna selviää joudutaanko sormea lainkaan leikkaamaan. Meillä Suomessa hierojat tuskin kiskovat luita paikoilleen, mutta Kiinassa kaikki on toisin.

 

 

Kielletystä kaupungista näimme tällä kertaa vain portin.

Kiinalainen räätäli

 

Lauantaina lähdimme räätäliin, Aki nimittäin tarvitsee tumman puvun. Ilman Luxia emme olisi selvinneet tästäkään hommasta, sillä pelkästään jo räätälin löytäminen oli työn takana.

Räätäli


Räätälin liike sijaitsi keskustan tuntumassa alueella, jossa kiinalaisuutta ei ole vielä putsattu ja peitelty marmoriin ja teräkseen. Tunsimme astuvamme aivan toiseen maailmaan, elävämpään ja aidompaan Kiinaan.

Lukkoseppä

 

 

Suutari ja hänen ruokaa valmistava vaimonsa

 

 

Katukeittiön lempeä vahtikoira

Ensi etsittiin sopiva malli ja kangas, sitten otettiin mitat. Puku on valmiina viikossa, se tulee olemaan halvempi kuin Dressmanin halpispuvut. Myöhemmin selvisi, ettei Akilla olisi ollut mitään mahdollisuutta löytää itselleen sopivaa valmispukua, hän ei löydä Nanjingista myöskään kenkiä eikä villapuseroita -  kaikki ovat liian pieniä. Aki ei sovi kiinalaiseen standardiin, minä puolestani oikein hyvin.

Kun Akia mitattiin, Luxi söi lounasta läheisessä katukeittiössä.

Luxi ja katukeittiö

Katukeittiö

 

 

Luxi ja dumplings-annos

 Kiinalainen huumorintaju yllättää. Jopa betoniporsaat on tehty pilke silmäkulmassa. Kiinassa nauretaan ja hymyillään paljon.



Kiinalainen betoniporsas


 

Luxi, kommuunimme aarre

Kommuunimme nuorin jäsen Luxi on varsinainen aarre. Hän jaksaa väsymättä perehdyttää meitä kiinalaiseen kulttuuriin. Opimme paljon asioita, joita emme olisi millään pystyneet itse löytämään.

Kiinalainen ruoka on Kiina-koulumme oppiaine numero yksi. Olen oppinut tilaamaan ihanaa ja maittavaa kiinalaista arkiruokaa, Luxi on kirjoittanut pieneen oranssiin kirjaani kiinankieliset nimet. Suosikkini on tällä hetkellä kanapata, jossa on lisäksi paprikaa, sipulia, vihanneksia,  inkivääriä, perunaa sekä sieniä täyteläisessä liemessä. Toisen suosikki on pienet nyytit, joissa on kanaa sisällä. Ne eivät ole dumplingseja, vaan jotain muuta, Luxi kutsuu niitä nimellä "bautsi".

Luxi on ilonamme täällä joulukuun puoleenväliin saakka. Huomenna lähdemme hänen kanssaan etsimään räätäliä, Aki nimittäin tarvitsee tumman puvun Pekingin vierailua varten. Räätäli ompelee puvun viikossa, ja hyvin edullisesti.

Kiinalaiset ja netti -sekä hiukan ilmanlaatuasiaa

Kiinalaiset ovat meitä suomalaisia paljon pidemmällä nettikaupassa. Varsinkin nuoret tilaavat lähes kaiken netistä. Ja mikä uskomatonta, tilatut tuotteet toimitetaan hyvin nopeasti - toisin kuin Suomessa. Tuhannet ja tuhannet sähköskootterit kuljettavat paketteja ja ruoka-annoksia paikasta toiseen muurahaisarmeijan tavoin. Jopa taksi tilataan netin kautta.

Expatille tämä aiheuttaa ongelmia, sillä nettikauppa toimii vain ja ainoastaan kiinan kielellä. Olemme väsyneet kuulemaan kehotuksen ostaa tarvitsemamme Onlinena. Milläs ostat, jollet osaa kiinaa?

No, on meille tulossa yksi online-ostos, jonka kiinalaiset tilasivat puolestamme. Saamme pikapuoliin tänne ilmanpuhdistimen. Se tulee tarpeeseen, sillä ilmanlaatu on täällä heikentynyt dramaattisesti. Ilmanlaatuindeksi on täällä enää vain kahdeksan yksikön päässä tilanteesta, joka luokitellaan nimellä "hazardous". Silloin on kyseessä jo Health Alert.

Minä istun kotona nyt maski kasvoilla. Tätä ilmaa eivät keuhkot kestä sisälläkään. Miten ihmeessä pienet vauvat selviävät täällä?

Lueskelin ilmanlaatututkimuksia netistä. Olen tämän päivän aikana hengittänyt 21 yhden tupakan edestä pienhiukkasia, ei ihme että tuntuu pahalta. Ketjupolttajalle aski tupakkaa ei tunnu missään, mutta tuon 21 tupakkaa ovat nauttineet tänään myös Nanjingin pikkuvauvat. Viime vuonna nanjingilainen 7-vuotias tyttö sairastui keuhkosyöpään, vanhojen nikotinistien sairauteen. Silti täällä lapset liikkuvat ilman maskia.

Lohikäärmeen silmä

Ei päivääkään, etten opi jotain uutta täällä. Kävin Luxin kanssa hedelmäkaupassa ja löysin sieltä hedelmän, jonka nimi on longan, suomennettuna lohikäärmeen silmä. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat.

Tosin olen sitä mieltä, että oikeat lohikäärmeen silmät eivät maistuisi yhtä hyviltä.

Kommuunielämää

Asunnostamme tuli kommuuni.  Isännillämme on ollut suuria vaikeuksia järjestää vieraileville tutkijoille majoitusta, siispä meille muutti kaksi tutkijaa, toinen on Suomen saksalainen ja toinen Suomen kiinalainen.

Tulee mieleen opiskeluajat, ihmisiä tulee ja menee. Yksi keittää kahvia, toinen syö noutoruokaa, kolmas naputtaa tietokonetta ja neljäs on suihkussa.

Opiskelijakommuunista tämä poikkeaa siinä, että meillä on käytössämme kaksi kylppäriä - tämä olisi ollut luksusta opiskelija-aikoina. Olemme myös kieltämättä hiukan vanhempia kuin opiskelijat yleensä, me kolme olemme viisikymppisiä. Tuo neljäs kommuunimme jäsen voisi iältään olla meidän lapsemme, hän on vasta 25-vuotias. Se tasaa tilannetta hiukan opiskelijasuuntaan.

Syksy alkaa hiipiä myös tänne Nanjingiin. Päivällä lämpötila nousee vielä juuri ja juuri kahteenkymmeneen asteeseen, mutta yöt alkavat olla jo aika kylmiä. Koska meillä ei ole keskuslämmitystä, olen kaivanut villasukat jo käyttöön.



Ilmanlaatuindeksi on täällä hyvin usein tuo 170, eli epäterveellinen. Kun se nousee yli kahteensataan, ilmanlaatu on jo hyvin epäterveellinen. Talvella indeksi tulee ajoittain nousemaan "hazardous"-tilaan, silloin koulut suljetaan.

Ilmanlaatu on viime aikoina ollut kamala. Hiukkaspitoisuudet ylittävät lähes kymmenkertaisesti WHO:n suositukset. Kumma kyllä keuhkot toimivat, tosin käytän maskia ollessani ulkona.

Luimme Helsingin Sanomista, että tänne on avattu Joulupukin teemapuisto, johon odotetaan satojatuhansia kävijöitä. Täytyy myöntää, että olemme aika huvittuneita. Porot, joulupukki ja tunturit täällä... Mutta kiinalaiset ovat innoissaan.

Happy Halloween!

Illalla aloimme ihmetellä pihalta kuuluvaa meteliä. Pihalla oli kymmeniä halloweenasuisia lapsia karkki vai kepponen -retkellä. Tänään läheisen ostoskeskuksen myyjillä oli punaiset sarvet päässään.

En olisi uskonut, että törmäämme Kiinassa halloweenjuhlaan. Odotan mielenkiinnolla joulua, mitenkähän se näkyy täällä?